Kirja

Atlaskehrääjä on mustan huumorin sävyttämä tarina kuolemasta, kiekurapillereistä ja perhosten keräilystä. Kirja on tarkoitettu nuorille ja aikuisille. Sitä ei suositella alle 12-vuotiaille.

Synopsis

Piian elämä keskittyy hieman erilaisiin asioihin kuin muilla parikymppisillä. Häntä kiinnostaa vain kuolema, jota lähimmäksi pääsee nukkumalla ilman unia. Piian paras ystävä Venla puolestaan haluaa elää satavuotiaaksi. Aikaa siihen on reilu vuosi, mutta Piia ei aio enää silloin olla maisemissa.

Verkossa Piia pääsee keskustelemaan lempiaiheestaan. Uusia ystäviä löytyy ympäri maailmaa, muutama Suomestakin. Näitä hyvin erilaisia ihmisiä yhdistää yksi asia: halu kuolla. Piian vanhojen ystävien kuviot vakuuttavat hänet entistäkin enemmän siitä, että elämä ei ole häntä varten. Kaikki ei kuitenkaan tunnu menevän suunnitelmien mukaan.

Kirjoittaja

Kirjan kirjoittanut Maija Haavisto on helsinkiläinen toimittaja, joka on kirjoittanut työkseen vuodesta 2000. Hän on työskennellyt mm. tietokone-, sisustus- ja musiikkilehdissä. Maijan tärkein kiinnostuksen kohde on kuitenkin lääketiede ja hän on julkaissut myös kaksi lääketieteellistä kirjaa. Voit lukea enemmän Maijasta tämän kotisivuilla.

Maija kirjoitti ensimmäisen romaanikäsikirjoituksensa vuonna 1998 ja se arvosteltiin Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä maaliskuussa 2000. Atlaskehrääjä on hänen neljäs romaaninsa. Parhaillaan Maija viimeistelee viidettä romaaniaan, jonka työnimi on "Alagebrium / Inarin seitsemän elämää" ja suunnitelmissa on jo kuudeskin romaani.

Tilaaminen

Kirjan hinta suoraan minulta tilattuna on tällä hetkellä 12,90 euroa (se saattaa myöhemmin nousta). Postitse tilattuna hinta sisältää tällä hetkellä myös postikulut (myös ulkomaille!), mutta tämä voi muuttua jatkossa. Kirjan voi tilata myös omistuskirjoituksella ilman lisähintaa. Median edustajat voivat luonnollisesti pyytää ilmaisia arvostelukappaleita.

Jos haluat tilata kirjaa, lähetä sähköpostia osoitteeseen maija@writeme.com otsikolla "Atlaskehrääjä" ja ilmoita, kuinka monta kappaletta haluat tilata. Saat paluupostissa maksuohjeet. Maksu tapahtuu tilisiirrolla (tarvittaessa myös PayPal onnistuu).

Useimmissa kirjastoissa voit myös toivoa uusia niteitä kirjaston kokoelmiin. Tämä onnistuu ainakin paperilomakkeilla, mahdollisesti myös Internetissä. Useimmiten kirjastot tuntuvat noudattavan toiveita.

Tiedot

Kirjan kansi

Atlaskehrääjä
kirjoittanut Maija Haavisto
kustantaja Fiikus
ilmestyy 12/2008
pehmeäkantinen, 14,8 cm x 21 cm (A5)
136 sivua
Kannen ulkoasu: Stephen Caissie
ISBN: 978-952-92-4698-4

Kysymyksiä ja vastauksia

Kertooko kirja masennuksesta?
Ei oikeastaan. Se on ehkä enemmänkin lukijan päätettävissä.

Mihin kirjan tarina perustuu?
Kuten kaunokirjallisuuden yleensä, enimmäkseen mielikuvitukseen, mutta takana on myös monia tositarinoita ja tositapauksia, joista kirjoittaja on lukenut tai kuullut ystäviltään.

Kuka on tyttö kirjan kannessa?
Kuva on ns. stock photo, eli kuvan tyttö on joku tuntemattomaksi jäänyt henkilö (joka esittää kirjan päähenkilöä). Hän ei siis ole esimerkiksi kirjoittaja itse.

Miksi kirjan kansikuvassa on outo reunus?
"Outo reunus" on puinen kehys, johon atlaskehrääjä on kehystetty. Niin kehys kuin itse perhonenkin jatkuvat myös kirjan takakanteen. Auki levitettynä kansi on siis kehystetty perhonen kokonaisuudessaan.

Voiko kirjaa ostaa kirjakaupasta?
Todennäköisesti ei. Voin kyllä tarjota kirjaa myyntiin esimerkiksi kahviloille tai lahjatavaraliikkeille ja tarkoitus on olla myymässä sitä myös joissain tapahtumissa.

Onko kirjasta olemassa englanninkielinen käännös?
Kyllä. Sen nimi on The Atlas Moth ja se on saatavilla myös Amazonista.

Arvosteluita

Kirjan englanninkielisestä versiosta on kirjoitettu arvosteluita, joita voit lukea kirjan sivuilla.

Otteita kirjasta

Kirjan alku

Lumisade varisee kadulle parvena pieniä valkoisia perhosia. "Ette ole kauniita tai ainutkertaisia lumihiutaleita", kuiskaan sille. Vähitellen kinokset peittävät kaduilla makaavat roskat, viimeisenkin pahvihylsyn ja muovikartion. Jokainen hylsy sisältää vieläkin jäämiä raskasmetalleista, bariumia ja strontiumia ja ehkä jotain muutakin, jonka nimen olen unohtanut. Joka vuosi kymmeniä tonneja näitä myrkkyjä syydetään taivaalle eriväristen kuvioiden aikaansaamiseksi. Millaista haaskausta. Minä olisin kyllä keksinyt parempaakin käyttöä niille.

Kolme ihmistä pääsi hengestään vuodenvaihteessa. Kaksi pahoinpideltiin kuoliaaksi ja yksi paleltui lumihankeen. Sellaista sattuu. Typeryyden määrä geenipoolissa väheni, mutta tilalle tulee aina tuhatkertaisesti lisää. Maailma ei muutu mihinkään, kuolinilmoitukset hukkuvat joukkoon.

Minulle joulukuun viimeinen oli päivä muiden joukossa. Yhdeksän aikaan kävin katsomassa Venlaa kakkoskerroksessa. Hän ei ollut tiennyt, että oli vuoden viimeinen päivä eikä se häntä suuremmin kiinnostanut, miksi olisikaan. Joimme yhdessä mukilliset ruusunmarjateetä ja söimme maksapasteijavoileipiä. Hän nukahti ennen kuin raketteja alettiin ampua. Minä katselin niitä vähän aikaa, mutta ajatukseni pyörivät lähinnä niiden sisältämissä raskasmetalleissa.

Kotiin päästyäni tein uudenvuodenlupauksen. On korkea aika saada valmiiksi jotain, mitä minun on ollut tarkoitus tehdä jo kauan.

Muualta kirjasta, osa 1

Voiko nekrologi olla yksikön ensimmäisessä persoonassa? Hei, olen Piia. Olen 21-vuotias helsinkiläisnainen, luonteeltani olen avoin, kiltti ja maanläheinen. Näin kirjoittaisin jos osallistuisin missikisoihin, mutta kuolema ei ole kauneuskilpailu, siinä ei jaeta sijoituksia eikä tasaisen valkoisesta hammasrivistä saa lisäpisteitä. Hyvä niin.

"Eräs maamme merkkihenkilöistä on astunut ajasta ikuisuuteen. Piia tullaan aina muistamaan ihmisenä, joka ei kumartanut kuvia eikä auktoriteetteja. Hän osasi saattaa muut hämilleen ja vain hyvällä tuurilla vältti mukiloinnin. Lyhyen ja ytimekkään elämän huippukohtia olivat piirustuskilpailun kakkossija yhdeksännellä luokalla ja fysiikan Nobelin palkinnon melkein voittaminen.

"MeKaks-lehden asennetestistä Piia keräsi täyden potin 80 pisteellä - luonnehdintana 'Taidat olla kaveripiirisi murheenkryyni, joka pukeutuu mustiin kevätjuhlissakin ja imeskelee sitruunaa aamupalaksi. Hymy saattaa olla eksoottinen kokemus nassullesi, mutta myrtsinkin kannattaa joskus venyttää suupieliään. Kenties huomaat kundienkin kiinnostuvan uudesta pirtsakammasta imagostasi.' Tämä kertoo ehkä kaiken Suomen vähiten tunnetusta vaikuttajasta, jonka äkillinen poismeno järkytti suuresti maan makeisteollisuutta."

Muualta kirjasta, osa 2

Lattialta ei jaksa nousta. Jos sairaalasta soitetaan, minun on pakko lähteä sinne heti, enkä tee hyvää vaikutelmaa kenellekään saapumalla sinne ympäripäissäni. Minun ei varmaankaan pitäisi mennä nettiin. Pitäisi ja ei pitäisi. Olen kyllästynyt velvollisuuksiin, haluan olla vastuuton.

Vastuuttomuus alkaa tuntua hieman epämukavalta siinä vaiheessa, kun kirjoitan Lemming Cliffin salasanan väärin kolmesti peräkkäin. Tilanteesta on silti pakko ottaa kaikki irti. Kirjoitan ainakin tusinan viestejä, kirjaimet eivät ole kohdallaan, sanat ovat huonosti valittuja, ajatuskin taitaa olla kateissa. Vastaan myös Greten sähköpostiin.

En ole sentään riittävän kännissä sammuakseni. Pääsen koneelta sänkyyn asti ja vaatteetkin onnistun riisumaan. "Haluan kuolla." Ääneni kuulostaa samalta kuin yleensäkin, en sammalla tai sössötä. "Haluan kuolla." Sitten nukahdan. Herätessäni peitto on kietoutunut viereeni pitkäksi pötkyläksi, kuin boakäärme. Sen täytyy olla kuollut, niin veltto ja eloton se on.

Minulle ei koskaan tule krapulaa, olen siitä miltei pahoillani. Moni on ollut siitä kateellinen, mutta minusta on huutava vääryys, ettei elimistöni tajua tuottaa metanolia ja formaldehydiä. Kukaan ei rankaise minua. Käteni vapisevat ja silmissä tanssii valopisteitä, mutta se johtuu vain siitä, etten ottanut eilen Rivotrilia. Niin rappiolla en sentään ole, että sekakäyttäisin rauhoittavia ja alkoholia, pelkkä viinakin riittää karkoittamaan unet. Suussani on paha maku, se maistuu heikkoudelta.

Kiitokset

Stephen Caissie - kansi
Roberto Orsini - webbipalvelut
Iikku Mattila - avustaminen webdesignin kanssa
Lauri Koponen - avustaminen typesettingin kanssa